---

Tässä kirjoituksessa tarkastelemme kahta keskeistä kysymystä:

1. Heikentävätkö korjausten rajaamispyrkimykset sähköautoilun yleistymistä?
2. Pitäisikö valmistajille siirtää suurempaa vastuuta heikon suunnittelun aiheuttamista korjaustarpeista?

Korjausten rajaaminen ja sen vaikutus asiakkaaseen

Sähköautojen kohdalla on yleistynyt malli, jossa kokonaisia järjestelmiä vaihdetaan yksittäisten vikojen sijaan. Akustot, invertterit ja voimansiirron osat määritellään usein “ei-korjattaviksi”, vaikka käytännössä vika olisi rajattavissa selkeään alikomponenttiin.

Asiakkaan näkökulmasta tämä näkyy:

• korkeina korjauskustannuksina, jotka eivät ole suhteessa vian laajuuteen
• pidempinä seisonta-aikoina, koska suuret osakokonaisuudet ovat kalliita ja hitaasti saatavia
• epävarmuutena auton elinkaaren pituudesta, erityisesti takuuajan jälkeen

Kun sähköauto mielletään riskiksi nimenomaan korjattavuuden vuoksi, siirtymä sähköiseen autoiluun ei nopeudu – päinvastoin.

Vaihtoehtoiset korjaustavat ovat jo olemassa

On olennaista todeta, että keskustelu ei koske harrastelijaratkaisuja tai turvallisuudesta tinkimistä. Useat riippumattomat korjaamot ja alan ammattilaiset – myös kollegani – ovat kehittäneet järjestelmällisiä, dokumentoituja ja mitattuja korjausmenetelmiä, joilla:

• vika rajataan tarkasti
• turvallisuus varmistetaan korkeajännitejärjestelmissä
• vältetään tarpeeton osien massavaihto

Teknisesti nämä ratkaisut ovat täysin mahdollisia. Usein este ei ole osaaminen tai turvallisuus, vaan valmistajan asettama korjauspolitiikka.

Rajaaminen ei suojele ympäristöä eikä asiakasta

Yksi yleinen perustelu korjausten rajaamiselle on turvallisuus ja laatu. Nämä ovat perusteltuja tavoitteita, mutta käytännössä:

• kokonaisen akuston tai voimansiirron vaihtaminen pienen vian vuoksi lisää materiaalihukkaa
• korjausten kallistuminen pidentää vanhojen polttomoottoriautojen käyttöikää, koska asiakas epäröi sähköauton hankintaa
• ympäristöhyöty jää vajaaksi, jos ajoneuvon käyttöikä katkeaa ennenaikaisesti korjauskustannusten vuoksi

Näin ollen rajaamispyrkimykset voivat tosiasiallisesti olla ristiriidassa sähköautoilun kestävyyspuheiden kanssa.

Vastuu suunnittelusta – kenelle se kuuluu?

On perusteltua kysyä, tulisiko valmistajien kantaa suurempi vastuu tilanteissa, joissa:

• komponentti on rakenteellisesti altis vioille
• vika ei johdu kulumisesta vaan suunnitteluratkaisusta
• korjaus on mahdollista, mutta valmistaja sallii vain kalliin kokonaisvaihdon

Tällaisissa tapauksissa vastuun siirtäminen yksinomaan asiakkaalle tai korjaamolle ei ole kestävää. Jos suunnittelu ohjaa siihen, että pieni vika johtaa mittavaan korjaustarpeeseen, kyse ei ole normaalista elinkaarikulusta vaan rakenteellisesta ongelmasta.

Mihin suuntaan tulisi mennä?

Sähköautoilun uskottava tulevaisuus edellyttää:

• avoimempaa korjausdokumentaatiota myös riippumattomille korjaamoille
• komponenttitason korjausten hyväksymistä, kun ne täyttävät turvallisuusvaatimukset
• vastuullisempaa suunnittelua, jossa huollettavuus on aidosti mukana
• asiakkaan aseman vahvistamista, erityisesti takuuajan jälkeen

Kun teknisesti mahdolliset ja turvalliset korjaustavat kielletään hallinnollisilla päätöksillä, ei suojella asiakasta – vaan rakennetaan pullonkaulaa koko sähköautoilun kehitykselle.

Yhteenveto

Korjausten rajaamispyrkimykset eivät edistä sähköautoilun siirtymää, jos ne johtavat kohtuuttomiin kustannuksiin ja lyhentyneeseen elinkaareen. Päinvastoin, avoimempi ja tekniseen todellisuuteen nojaava korjauskulttuuri tukee sekä ympäristötavoitteita että kuluttajien luottamusta.

Keskustelu ei ole vastakkainasettelua turvallisuuden ja korjaamisen välillä. Se on keskustelua vastuusta, suunnittelusta ja siitä, millainen tulevaisuus sähköautoilulle aidosti rakennetaan.

Lisää kirjoituksia